TAMPERE.
Seurauskollisuutta pidetään usein kotimaisesta jääkiekosta kadonneena perinteenä.
Sitä se ei ainakaan täysin ole, siitä tiistain SM-liigaottelu Tampereella oli viimeisin esimerkki. Ottelussa HPK:ta vastaan Ilves-kasvatti Eemeli Suomi pelasi nimittäin jo 500. ottelunsa seuran paidassa.
Lempäälässä lapsuutensa viettänyt Suomi on pelannut aikuisiällä yhden ottelun Mestistä Lempäälän Kisassa, mutta muuten edustanut vain kasvattajaseuraansa.
Vain yhtä liigaseuraa edustaneista aktiivipelaajista 500:n kerhoon ovat yltäneet Suomen lisäksi Kärppien Atte Ohtamaa, HIFK:n Micke-Max Åsten sekä Tappara-kapteeni Otto Rauhala.
Alla olevan listan jatkeeksi Suomi liittyi tiistai-iltana:
Suomi on matkalla maineikkaan 93-vuotisen seuran yhdeksi monista legendoista. Vaikka laitahyökkääjällä on ikää vasta 28, tämä on jo nyt seuran kaikkien aikojen ottelutilastossa sijalla neljä.
Marraskuun alussa Suomi nousee Juha Järvenpään ohi sijalle kolme ja joulukuussa Vesa Viitakosken ohi sijalle kaksi.
Edelle jää vain 750 ottelua seurassa pelannut, kenties seuralegendoista suurin, Raimo Helminen.
– En ole asiaa kauheasti edes miettinyt. Tuntuu vain, että nopeasti on aika mennyt ja että enemmän on vielä edessä kuin takana. Ei tällaista ole ehtinyt edes ajatella, Suomi tunnelmoi ja kiitteli seisaaltaan kannattajia tiistain ottelun tauottua.
Käsi kädessä – Suomi ja Ilves
Suomi debytoi SM-liigassa kaudella 2015–2016. Hän teki avauskaudellaan 14 tehopistettä.
Ilveksen kapteeniksi Suomi nousi syksyllä 2018. Edeltävänä vuonna hän oli ylittänyt ensimmäisen kerran 40 pisteen rajapyykin yhdellä kaudella.
Suomen matka seuraikoniksi on mielenkiintoinen, sillä helpolla ei taitavalle ja voimakasrakenteiselle laiturille ole mikään tullut. Tämä saattaa unohtua, jos ajattelee pelaajan kovaa nykytasoa.
Suomi on ollut yhtä loukkaantumisten hidastamaa kautta lukuun ottamatta SM-liigan pistepörssissä kymmenen parhaan joukossa viiden edellisvuoden ajan.
Suomi ei kuitenkaan ole noussut liigan eliittiin perinteistä reittiä.
– Hän ei ole kulkenut kultalusikka suussaan juniorimaajoukkueputken ja NHL-varauksen kautta, Suomea yli kymmenen vuoden ajan junioreissa ja liigassa valmentanut KooKoo-luotsi Jouko Myrrä sanoo Yle Urheilulle.
Myrrä muistelee, kuinka Suomi oli ensimmäisenä A-junnuvuonna pahnan pohjalla, kun tehtiin loikkaharjoitusta. Vuotta myöhemmin hän oli ihan kärjessä.
– Kun hän siirtyi SM-liigaan, ensimmäinen vuosi sielläkin oli hieman selviytymistä, mutta hänessä on aina ollut kaksi puolta: jo pienempänä hän oli erinomainen peluri, minkä lisäksi hän on aina ollut todella kova ja sitkeä kamppailija, sellainen taistelija.
Kaiken takana on armoton määrä työtä.
– Kova luonne näkyy siinä, miten hän on tehnyt työtunnit sisään. Voima alkoi tarttua häneen myöhemmin, mutta jos häneen nyt törmää, se on kuin betoniin juoksisi, Myrrä juttelee.
– Kun A-junnuissa muut jäivät treenien jälkeen vetelemään ja kikkailemaan, Suomi meni kulmaan suojaamaan kiekkoa. Vainion Olli hakkasi poikittaisella, töni ja tuuppi, minkä ehti. Hän oli tuossakin asiassa valmis tekemään sellaista ylimääräistä, mikä ei ehkä niin mukavaa ole.
Suomi ja tämän kasvattajaseura ovat kasvaneet hienolla tavalla käsi kädessä.
Kun Suomi aloitti liigauransa syyskuun puolessa välissä 2015 Sportia vastaan kolmosketjussa Joonas Riekkisen ja Markus Jokisen vierellä, ajat Ilveksessä olivat toisenlaiset. Lopputulema oli 14. sija viidentoista joukkueen sarjassa. Vuotta myöhemmin sijoitus oli 10:s, kahta vuotta myöhemmin 11:s.
Avaa kuvien katselu
Suomi Suomen paidassa. Eemeli Suomi on edustanut Leijonia kuudella eri kaudella, mutta ei ole vielä pelannut MM-kisoissa. Kuva: Tomi Hänninen
Tampereen uuden areenan aikakaudella Ilves on kuulunut mestarisuosikkien joukkoon, persoonana hillitty ja rauhallinen Suomi yksilönä maajoukkuetasolle.
Myrrä näkee Suomen seuralegendan aseman sen kautta, miten hän arjessa ja peleissä toimii.
– Kilpailijan luonne on se, millä on hän on tuota seuraa vienyt eteenpäin. Hän haluaa voittaa jokaisen tilanteen ja ottelun, ja se on suurempaa johtajuutta kuin se, että mouhoaa kopissa.
– Eemeli ei esitä mitään. Hän ymmärsi itsekin joskus, että koppiin tarvitaan muut miehet, kontiolat, miehot ja virtaset, pitämään älämölöä.
Suomi luopuikin yllättäen kapteenin luottamusvirastaan kesällä 2023 toimittuaan siinä viiden kauden ajan. Sittemmin Suomi on toiminut varakapteenina.
– Se oli varmasti hyvä ratkaisu. Pystyn pitämään ajatuksen perustekemisessä, ettei se karkaa liiaksi muiden tekemiseen. Sitä kautta perushomma on hieman helpompaa, Suomi avaa.
Suomen ja Ilveksen kasvu on vaatinut myös veronsa. Ilves palasi kaksi vuotta sitten mitalikantaan voittamalla pronssia ja uusi tempun vuotta myöhemmin, mutta välierätappiot TPS:lle ja Pelicansille olivat seuralle valtavia pettymyksiä.
Etenkin keväällä 2023 osalla seuran pelaajista oli tiettävästi keskittyminen kauden tärkeimmillä hetkillä toissijaisissa asioissa.
Väliin mahtuivat myös Suomelle henkilökohtaisesti harmittavat Jouko Myrrän potkut.
Myrrä oli valmentanut Suomea paria kautta lukuun ottamatta tauotta C-junioreista.
– Seurajohdolta voi kysyä, miksi potkut tulivat, hämmentynyt Suomi kommentoi aikanaan Ilta-Sanomille.
Mestaruutta vaille
Suomi sai johdattaa Ilveksen kapteenina voittoon legendaarisen Hakametsän jäähallin viimeisessä paikalliskohtaamisessa Tapparaa vastaan syksyllä 2021.
Suomi on jo nyt Ilveksen seuralegenda. Ilves palasi keväällä 2022 mitalikantaan 21 vuoden tauon jälkeen, eikä vähiten Suomen johtajuuden ansiosta.
Suomella ja Ilveksellä ei ole aikaa jäädä maistelemaan merkkipaaluja, sillä alkaneella kaudella Ilves-ikonilla joukkoineen on vain ja ainoastaan yksi tavoite, joka ajaa toimintaa päivästä toiseen: Ilves olisi palautettava mestaruuskantaan ensimmäistä kertaa sitten kevään 1985.
Painetta ei vähennä se tosiasia, että naapuriseura Tappara on sen jälkeen voittanut peräti yhdeksän mestaruutta.
Suomi on pelaaja, jonka pelipaita roikkuu todennäköisesti vielä jonakin päivänä Tampereen areenan katossa – ja näillä näkymin täysin ansaitusti. Toistaiseksi Suomen erottaa nykyisistä legendoista katossa vain yksi asia: mestaruus.
Suomen sopimus Ilveksen kanssa päättyy tulevaan kesään, joten tältäkin osin panokset ovat kovat.
Jouko Myrrä uskoo, että Suomella on henkilökohtaisiakin tavoitteita maajoukkueen ja MM-kisojen tapaan, tai ulkomailla pelaamisen suhteen, mutta tällä hetkellä ei voi olla muuta tavoitetta kuin mestaruuden voittaminen.
– Hän myös ymmärtää, että siihen on viime vuosina ollut erinomainen mahdollisuus. Siksi se on vielä enemmän mielen päällä ja tekisi voittamisesta vieläkin makeampaa, Myrrä näkee.
– Tietenkin se on iso tavoite ja unelma, mutta ei sitä voi liikaa haihatella. Enemmänkin täytyy ajatella päivä kerrallaan ja pyrkiä vain kehittymään ja parantamaan peliä. Sopimusasioita katsotaan sitten, kun sen aika on, Suomi kuittaa.
HPK voitti Suomen juhlaottelun Tampereella lukemin 4–1.