Suomen kilpailukyky ei ole juuri kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Niin Norja, Ruotsi kuin Tanskakin ovat kehittyneet meitä paremmin, vaikka kohtaamme samoja haasteita ikääntyvästä väestöstä geopoliittisiin uhkiin. Miten Suomi voisi muuttaa tätä kurssia ja rakentaa globaalisti kilpailukykyistä tulevaisuutta?
Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa tutkimme Suomen Ulkomaankaupan Edistämisrahaston rahoittamassa hankkeessa Suomalaisyritykset tulevaisuuden edelläkävijöinä muuttuvassa liiketoimintaympäristössä (TULEVA, 2022–2024) megatrendien ja äkillisten disruptioiden muutospaineita suomalaisyritysten kansainväliselle liiketoiminnalle. Erityisesti vihreän siirtymän kysymykset luovat sekä yritystoimijoiden, politiikan tekijöiden että järjestökentän edustajien arvioissa keskeisen kilpailukykykärjen Suomen, Pohjoismaiden ja laajemmin koko EU:n tulevaisuudelle. Haasteet siirtymän toteuttamisessa koetaan kuitenkin eri tavoin.
Suomessa kilpailukyvyn kärkenä on pidetty pitkään teknologista osaamista ja vihreän siirtymän ratkaisuja. Näitä kaikkia kuitenkin kehitetään maailmalla nyt valtavin investoinnein, joten Suomessa kehityksen aallonharjalla pysyminen vaatii kovaa työtä etenkin tiedon jakamisen lisäämisessä, aina innovaatioita synnyttävistä tutkimusyhteistyömuodoista mm. päästödatavirtojen automatisoituun keräilyyn ja hyödyntämiseen. Alalla on Suomessa paljon tienraivaajia, mutta tekemisen tavat ja liiketoimintamallit eivät nykyisellään tue laajojen yritysverkostojen osallistumista avointen innovaatioympäristöjen tai yhteisten tietojärjestelmien rakentamiseen.
Vihreä siirtymä on myös näkyvästi esillä lähes kaikessa yritysviestinnässä ja erilaisia hiilineutraaliustavoitteita julkaistaan kilpaa. Käytännön toimet tavoitteiden saavuttamiseksi ovat kuitenkin lähempää tarkasteltuna usein hajanaisia. Laajoissa teollisuuden verkostoissa monet yritykset esimerkiksi odottelevat tarkempia yksityiskohtia ja ohjeita asiakkailtaan ennen kuin haluavat tai osaavat määritellä millä keinoin vihreämpiä ratkaisuja lähdetään rakentamaan – panostetaanko tuotteiden kestävyyteen, kierrätettävyyteen, kierrätetyn materiaalin käyttömäärään, kuljetuspäästöjen vähentämiseen, vai kaikkiin näihin tai johonkin muuhun?
Valinnat vaikuttavat tuotteiden hintaan, ominaisuuksin ja yhteensopivuuksiin. Vaihtoehtoisten ratkaisujen kehittäminen ennakoivasti tarjolle taas syö paljon aikaa ja rahaa, jolloin etenkin pienemmissä yrityksissä kaivataan selkeämpiä suuntaviivoja tulevan sääntelyn osalta sekä siitä, miten asiakkaat tulkitsevat ja jalkauttavat sitä omaan toimintaansa.
Yrityksissä puhutaan usein vihreän siirtymän sääntelyn tavoitteiden täyttämisestä kilpailuetuna – sääntelyn täyttäminen on kuitenkin vasta toimilupa olla mukana kisassa. Kun jollakin aikavälillä kaikki toimivaltaiset yritykset täyttävät nämä vaatimukset, myös kansainvälisesti, mikä silloin on suomalaisyritysten edelläkävijyyttä?
Katseet pitäisi nostaa jo nyt hiilineutraaliuskilpailusta kauemmas, ja luoda teknologiaa ja konsepteja, joilla voitetaan kilpailijat sen jälkeen. Samalla haastatteluissa nousi esiin yhtä tiukassa oleva olettamus siitä, että teknologia itse myisi itsensä. Kuluneen kesän aikana teimme tutkimusta teollisuuden yritysasiakkaiden parissa Yhdysvalloissa, ja selväksi tuli aktiivisen myyntityön, verkostojen ja läsnäolon merkitys sekä oman osaamisen esittelemisessä että asiakastarpeiden tunnistamisessa. Asiakas ei osta parasta tuotetta, vaan sen mitä hänelle myydään.
Suomi etsii identiteettiään ja uutta menestystarinaa muuttuneessa toimintaympäristössä. Kilpailukyvyn ylläpitäminen vihreän regulaation täyttämisellä ei riitä, vaan on kehitettävä kilpailuetua investoimalla uusien konseptien ja resurssien kehittämiseen, T&K-yhteistyön laajentamiseen ja ajastaan jääneiden rakenteiden uusimiseen. Tarvitsemme myös lisää unelmointia. Miten voimme saavuttaa uusia tavoitteita, jos emme kykene kuvittelemaan niitä? Mahdollisuuksia on paljon ja tulevaisuus on meille avoin.
Anna Karhu
Anna Karhu on tutkimuspäällikkö Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Pan-Eurooppa Instituutissa.
Eini Haaja
Eini Haaja on tutkijatohtori Turun ihmistieteiden tutkijakollegiumissa (TIAS) ja Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Pan-Eurooppa Instituutissa.